Suorittaja

Ylisuorittaminen on eräänlainen sairaus. Ylisuorittamiseen voi jäädä koukkuun. 

Näin mä ajattelin, kun kuuntelin erään ihmisen kertomista omista työkuvioistaan ja elämästään ylipäätänsä.
Tarve saada tulosta ja näyttöä, että tekee jotain itsellään ja elämällään. Tässä vaiheessa oma itse ja oma elämä ovat vain työkaluja joilla saavutetaan jotain. Mitä? Rahaa? Mainetta? Tuloksia? Mitä niillä tekee jos elämä valuu hukkaan, kun sitä käytetään työkaluna.
Elämä on elämistä varten, elämä ei ole sinua varten vaan sinä olet elämistä varten.
Vai tunteeko ylisuorittaja itsensä turhaksi, jos ei pysty näyttämään pystyvänsä mihin haluaa. Kaikki pystyvät mihin tahansa, jos vain haluavat niin.
Toiset eivät sitä ymmärrä ja toiset taas ymmärtävät sen liikaa.

Vai onko se sittenkin niin, että se on synnynnäistä? Voiko ylisuorittajaksi syntyä? Vaikkei saisi mitään kannustusta ylisuorittamiseen lapsuudessaan tai nuoruudessaan ja silti toimii niin.
Toimii niin hakeakseen tarkoitusta elämältä tai hakeakseen itseään. Ymmärtämättä että kenen tahansa persoona jää ylisuorittamisen taakse piiloon.

Onko se pakokeino tai keino kapinoida? Ylisuorittaa, ettei tarvitsisi tuntea tai kohdata vaikeita asioita. Tai kenties käsitelläkseen niitä? Työntääkseen ne sivuun? Vaikea kuvitella, että ylisuorittaja pystyisi suorittamaan yhtään mitään tunne-elämän puolta. Vai onko kukaan kuullut koskaan ihmisestä joka ylisuorittaa tunne-elämäänsä? Niinpä, se voi käydä vähän hankalaksi. Tai päättyä ikävästi.
Kapinoiva ylisuorittaja taas näyttää itsenäisyytensä ja toimii annettujen esimerkkien ja arvojen vastaisesti. Näyttää, että asiat voi tehdä toisellakin tapaa ja tekee sen juuri siksi. Näyttääkseen.

Voiko ylisuorittamisesta saada mielihyvää? Miksei, saahan sitä muistakin addiktoivista asioista mielihyvää.
Ja kuten muillakin addiktioilla. myös tällä on kääntöpuolensa. Kaikkien ympärillä olevien ihmisten pää ei kestä ylisuorittamista, vaikka ihminen olisi kuinka rakas suorittamisen takana. Se voi työntää ihmiset pois luota, se voi antaa vääriä mielikuvia, se voi antaa vääriä esimerkkejä ja arvoja.

Mietin vaan, onko se sen arvoista? Onko mikään addiktio sen arvoista?

Tässäpä tämän yön pohdinnat.

From starters

Aina, kun pää pursuaa ajatuksia ja pitäisi alkaa kirjoittaa ei tule mitään järkevää ulos. Turhauttavaa. Ajattelin aloittaa kirjoittamaan ihan vain saadakseni omia ajatuksiani selvitettyä. Pohdiskeltua oloa vähän paremmaksi.

Mun oma personal kirjoitusterapia. Ja ehkä valokuvausterapiakin. Jos ihan villiksi heittäydyn ja innostun. Nyt voisi heittäytyäkin kun ulkona on valkeaa ja toivon mukaan pysyykin valkeana. Ihanaa kun on lunta <3 Vaikka mun kengät menikin eilen rikki. Kannattaa ostaa halvat kengät massaliikkeestä. Not.

Jos ensimmäisenä aloitettaisiin asiasta nimeltä saamattomuus. Mä olen todella saamaton. Samaan aikaan tuntuu helpottavalta myöntää se, mutta samalla hävettää. Miksi mä olen saamaton? Miksi mä en saa mitään aikaan vaikka pitäisi saada? Mikä mua estää? Miten saamattomuudesta pääsee eroon?

Varmaan niinkin yksinkertaisella asialla kun tekemällä jotain. Muutakin kun istua koneella ja kirjoittaa. Tai katsoa sarjoja. Jotenkin haluaisi käyttää sen vapaa-ajan muutenkin kun esim. siivoamalla. Siivoaminen onkin yks mun pahimmista saamattomuuden aiheista. Nyt olisi jonkin verran vielä siivottavaa, ei paljoa edes.

Sen sijaan ruuan laitto ja leipominen on parasta mitä mä tiedän, ja sotkuista. Oon maailman huonoimmalla asenteella aina siivoamassa omia jälkiäni pois vaikka useimmiten ne siivoankin. Useimmiten. Nykyään on helppoa kun mies asuu samassa osoitteessa, voi delegoida puoli huomaamattomasti toiselle siivottavaa.

Vapaa-aika, sitä osataan arvostaa liian vähän silloin kun sitä on. Nyt mulla olisi kaks tuntia aikaa pestä pyykkiä, putsata pöydät, pedata sänky, viikata pyykit kaappiin, kastella kukat ja pakata lahjat. Lahjat voi kyllä pakata iltavuoron jälkeenkin samalla kun tsekkaa yhden jakson jotain hyvää sarjaa. Pyykit voi myös viikata siinä samalla.

Mulla on edessä 2 viikkoa ja 2 päivää, joiden aikana mulla on tasan 1 vapaapäivä. Hullua? Työnarkomaani? Ei. Sellaista se työpaikan vaihto tekee.

Harjoittelua, harjoittelua.. Halpis korutelineellä

Aamun sininen hetki

Sillä aikaa kun kävin ottamassa parit valokuvat harjoituksen vuoksi ja etsin piuhaa jolla saan siirrettyä kamerasta kuvat koneelle, saatoin myös pistää pyykki- ja astianpesukoneet pyörimään, kun olin ensin ne puhtaista vaatteista ja astioista tyhjentänyt. Saatoin myös koristella hiukan minikuusta, pedata sängyn, kastella kaikki kasvit sekä siistiä hieman pöytiä. Voisin siistiä hieman lisää ennen ku tungen kevyttä meikkiä kasvoille ja hyppelehdin töihin eväineni.

Tuntuipa hyvältä vähän avautua ja valokuvata, tää vois jopa toimia?

Hyvää tiistaita ihmiset !